Kesän tähtitaivas

Tähtiharrastajat ovat Suomessa tottuneet pitämään jonkinlaista taukoa harrastuksessaan. Tähän on yleensä pätevä syy: yötaivas on liian kirkas tähtien ja niitä himmeimpien kohteiden näkymiselle. 

Lapissa Rovaniemen pohjoispuolella Aurinko on jopa horisontin yläpuolella koko vuorokauden ainakin muutaman päivän tai vielä pohjoisemmassa joitakin viikkoja. Suomen pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella paikalliset tähtiharrastajat ”kylpevät” kesän auringossa yhtäjaksoisesti toukokuun puolivälistä heinäkuun 25 päivään asti, jolloin auringonlasku tapahtuu kello 00.50 (kesäaikakäytännön erikoisuus) ja nousee vajaan tunnin myöhemmin kello 1.46.

Kesän säätilat vaihtelevat hyvin suuresti eri vuosina. Kesäkuun ylin keskiarvo lämpötila on 20 °C ja alin 8 °C. Keskiarvotiedot eivät kuitenkaan kerro säätilojen vaihtelusta, sillä kesäkuun ylin lämpötila on ollut (Tampereella) 32 °C (v. 1999) ja alin –3 °C (v. 1984). Kesäkuun keskimääräinen sademäärä on 54 mm.

Heinäkuu on kesä kuukausista lämpimin: keskiarvolämpötilat ovat 11–22 °C ja korkein lämpötila 32 °C (v. 1994) ja matalin –1 °C (v. 1984). Heinäkuun tilastollinen keskiarvo sademäärä on yllättävästi kesäkuun arvoa korkeampi, sillä se on 64 mm.

Elokuu tähtiharrastuksen kannalta on kaikkein mielenkiintoisin kuukausi, sillä loppukuusta yöt ovat hetkittäin pimeitä ja alkukuustakin havaintoja voi tehdä muista kuin aivan kirkkaimmista kohteista. Keskiarvolämpötilat ovat olleet 10–20 °C välillä, korkein mitattu lämpötila oli 31 °C (v. 1992) ja alin lämpötila 0 °C (v. 1984). Keskimääräinen sademäärä on ollut 62 mm.

Aurinko

Kesäpäivän seisaus on 21. kesäkuuta kello 1.34, jolloin Maan ja Auringon välinen etäisyys on 152 027 096 km ja Aurinko näkyy meille 31’ 28” kokoisena. Aurinko ylittää tällöin etelämerdiaanin (transit) kello 13.27 ja on silloin 51,9° korkeudella.

Maa on ratansa aphelissä (radan etäisin piste) heinäkuun 4 päivänä kello 18:24. Maan etäisyys Auringosta on tällöin 152 103 775 km ja Aurinko näkyy meille 31’ 27 ” kokoisena.

Päivän pituus Tampereella

pvm
Aurinko
Päivän pituus
Hämärä

nousee
laskee
alkaa
päättyy

1.6.
4.01
22.45
18 h 44 m
0.44
2.05
nauttinen hämärä[1]
15.6.
3.47
23.05
19 h 18 m
-
-
porvarillinen hämärä
21.6.
3.46
23.07
19 h 21 m
-
-
kesäpäivän seisaus
1.7.
3.53
23.03
19 h 10 m
-
-
porvarillinen hämärä
15.7.
4.18
22.43
18 h 25 m
0.26
2.26
nauttinen hämärä
1.8.
4.59
22.02
17 h 3 m
23.11
3.52
nauttinen hämärä
15.8.
5.35
21.22
15 h 47 m
23.45
3.15
astronominen hämärä
31.8.
6.16
20.32
14 h 16 m
23.53
2.57
astronominen pimeys

[1] Hämärän vaiheet ovat: porvarillinen hämärä Auringon korkeus 0…-6°, nauttinen hämärä 6…-12°, astronominen hämärä 12…-18°. Tarkkaan ottaen astronomista pimeyttä ei ole määritelty mutta tähtitaivas mielletään pimeäksi kun Auringon korkeus horisontin alapuolella on enemmän kuin 18°.

Kuu

Kuun vaiheet

kuukausi / vaihe
kasvava puolikuu
täysikuu
vähenevä puolikuu
uusikuu
kesäkuu
12.6. kello 11.10
20.6. kello 14.02
27.6. kello 21.19
5.6. kello 6.00
heinäkuu
12.7. kello 3.52
20.7. kello 1.57
29.7. kello 2.00
4.7. kello 14.01
elokuu
10.8. kello 21.21
18.8. kello 12.27
25.8. kello 6.41
2.8. kello 23.45


Apo- ja perigeum

apogeum
aika
etäisyys [km]
perigeum
aika
etäisyys [km]
15.6.
15
406 400
3.6.
14
357 400
13.7.
9
408 200
1.7.
6
363 400



27.7.
12
367 400
10.8.
3
407 000
22.8.
5
363 600


Kuun toposentriset konjunktiot

Kuulla on suuri horisontaalinen parallaksi. Tämä tarkoitta sitä, että Kuu näyttää oleva tähtitaivaaseen verrattuna hieman eripaikoissa riippuen havaintopaikkojen sijainnista. Parallaksin suuruus johtuu tietysti siitä, että Kuun ja Maan välinen etäisyys on lyhyt.

Voit itse kokeilla lyhyen etäisyyden merkitystä parallaksiin siten, että katsot ojennetun kätesi yhtä sormea ensin yhdellä silmällä ja sitten toisella. Kun vertaat sormen paikkaa etäämpänä olevaa taustaan, huomaat sormen paikan riippuvan siitä, kummalla silmällä sormea katsot. Tämä ilmiö on parallaksi.

Kuulla parallaksi aiheuttaa sen, että havaintopaikasta riippuen Kuun koordinaatit ovat poikkeavat toisistaan tietyllä ajanhetkellä. Tästä syystä Kuun ja tähtitaivaan kohteiden väliset konjunktiot tapahtuvat hieman eri aikaan havaintopaikasta riippuen. Planeettojen keskinäisillä konjunktioilla parallaksi on pienempi ja kohteiden koordinaattierot vähäisempiä.

Kuun ja planeettojen toposentriset konjunktiot

pvm
aika [UT]
kohde
kulma­etäisyys [°]
korkeus [°]
suunta [°]
tähdistö
Kuun kirkkaus m
kohteen kirkkaus m
K = konjunktio
L = lähekkäin
P = peittyminen
1.6.
17.42
Uranus
2,9 N
–16
320
Pis
–8,2
5,9
K
3.6.
12.07
Merkurius
1,4 N
36
218
Ari
–6,6
0,8
K
5.6.
4.08
Venus
5,9 N
–2
46
Tau
–5,1
–3,8
K
11.6.
20:30
Jupiter
2,1 N
28
219
Leo
-9,7
-1,8
K
17.6.
15.52
Mars
6,1 N
–23
78
Lib
–11,7
–1,7
K
19.6.
3:07
Saturnus
2,3 S
–4
240
Oph
-12,1
0,2
K
26.6.
1.49
Neptunus
0
11
131
Aqu
–10,9
7,9
P
4.7.
6.29
Merkurius
6,5 N
10
71
Gem
–5,1
–1,9
K
5.7.
3.09
Venus
5,9 N
–9
22
Gem
–5,3
–3,8
K
9.7.
11:32
Jupiter
1,3 N
1
82
Leo
-8,7
-1,7
K
15.7.
0.22
Mars
6,5 N
–1
241
Lib
–11
–1,1
K
16.7.
7.45
Saturnus
2,7 S
–43
329
Oph
–11,4
0,3
K
23.7.
6.54
Neptunus
0,3
0
253
Aqu
–11,6
7,8
L
26.7.
8.18
Uranus
3,2 N
20
241
Pis
–10,5
5,8
K
4.8.
6:13
Venus
3,3 N
–7
50
Leo
-5,8
-3,8
K
4.8.
23.45
Merkurius
1,3 N
–15
321
Leo
–6,5
0,1
K
6.8.
5.20
Jupiter
0,9 N
–23
23
Leo
–7,4
–1,6
K
12.8.
14.51
Saturnus
2,9 N
–13
101
Oph
–10,6
0,5
K
12.8.
3.04
Mars
7,2 S
–30
293
Sco
–10,4
–0,6
K
19.8.
15.50
Neptunus
0
–36
8
Aqu
–12,4
7,8
P
22.8.
13.48
Uranus
3,4 N
–21
338
Pis
–11,3
5,8
K












Merkurius

Merkurius nousee kesäkuun alkupuolella auringonnousuna aikaa eikä näin ollen ole nähtävissä. Vasta kuukauden puolivälissä planeetta nousee horisontista ennen Aurinkoa, mutta silloinkaan Merkuriuksen näkemisestä ei ole mitään takeita. Kirkas koillishorisontti vaatisi Merkuriusta kirkkaamman kohteen, planeetan kirkkaus kun on –0,1m . Kesäkuun loppupuolella Merkurius nousee horisontista viitisenkymmentä minuuttia ennen Aurinkoa, joten havaitsijoilla on pieni mahdollisuus sen näkemiseen.

Merkuriuksen suurin läntinen elongaatio on 5. kesäkuuta kello 10.45. Tällöin planeetan elongaatio on 24° mutta kirkas yötaiva estää planeetan näkymisen, Merkuriuksen kirkkaus on vain 0,6m.
Heinäkuun alkupuolella Merkurius nousee jälleen auringonnousun aikaan ja samalla se siirtyy iltataivaalle. Heinäkuun 2–8 päivinä se on horisontin yläpuolella niin illalla kuin aamullakin kun Aurinko on jo laskenut tai ei vielä noussut. Tämä erikoinen tilanne johtuu siitä, että Merkuriuksen yläkonjunktio on 7 heinäkuuta kello 5.24 (toposentrisesti). Tällöin Merkuriuksen elongaatio on 1° 23’ ja planeetta näkyy Auringon pohjoispuolella.

Merkurius kiertää radallaan Aurinkoa sellaista vauhtia, että planeetta ehtii kesän aikana vielä suurimpaan itäiseen elongaatioon. Se on 16 elokuuta kello 23.11. Elongaatio on tällöin 27° ja planeetan kirkkaus 0,4m. Valitettavasti tähän aikaan Merkurius on horisontin yläpuolella vain päiväaikaan.

Merkuriuksen ja Kuun toposentriset konjunktiot on merkitty Kuun konjuktiotaulukkoon.

Merkuriuksen ja planeettojen toposentriset konjunktiot

pvm
aika [UT]
kohde
kulma­etäisyys [°]
korkeus [°]
suunta [°]
tähdistö
Merkuriuksen kirkkaus m
kohteen kirkkaus m
K=konjuntio
L= lähekkäin
16.7.
23.59
Venus
0,5 S
-6
341
Can
–1
–3,8
K
22.8.
11.06
Jupiter
3,7 N
18
131
Vir
0,6
-1,5
K
29.8.
8.31
Venus
4,6 N
3
102
Vir
1,1
-3,8
K


Venus

Venus näkyy kesäiltoina vajaan puolituntia auringonlaskun jälkeen horisontin yläpuolella. Näin ollen se on silloin hyvin lähellä horisonttia ja kuva kaukoputkessa suttuinen ja voimakkaasti vääristynyt. Venuksen kirkkaus on –3,8m joten goto-ohjatulla kaukoputkella se pitäisi kyllä taivaalta löytyä. Havainnot täytyy kuitenkin tehdä hyvin varovasti, sillä Venuksen ja Auringon välinen elongaatio on hyvin pieni, suurimmillaankin elokuun lopulla vain alle 23 astetta.

Venuksen yläkonjunktio on 6 kesäkuuta kello 23.49. Venus on tällöin ekliptikan tasossa ja tästä syystä piilossa Auringon takana.

Venus ja Merkurius ovat konjunktiossa 16 heinäkuuta.

Venuksen ja planeettojen toposentriset konjunktiot

pvm
aika [UT]
kohde
kulma­etäisyys [°]
korkeus [°]
suunta [°]
tähdistö
Venuksen kirkkaus
m
kohteen kirkkaus
 m
K = konjuntio
L= lähekkäin
16.7.
23.59
Merkurius
0,5 S
–6
341
Can
–3,8
–1
K
28.8.
0.29
Jupiter
0,1
–24
337
Vir
–3,8
–1,5
L
29.8.
8.31
Merkurius
4,6 N
3
102
Vir
–3,8
1,1
K


Mars

Marsin kirkkaus vähenee koko kesäkauden. Kesäkuun alussa se on –2m, heinäkuun alussa –1,4m, elokuun alussa –0,8m ja elokuun lopussa –0,3m. Marsin näennäinen kulmahalkaisija käyttäytyy samoin, alkukesästä se on noin 18,6 kaarisekuntia ja elokuun loppupuolella vain 10,6 kaarisekuntia.
Kesän alussa Mars sijaitsee Vaa’assa, joten se nousee horisontin yläpuolelle iltapäivällä ja saavuttaa etelämeridiaanin ennen auringonlaskua. Alkukesästä Mars laskee horisonttiin aamupuolella yötä, heinäkuun puolivälissä se tapahtuu noin tunnin auringonlaskun jälkeen. Näin ollen Marsia joudutaan havaitsemaan hyvin vaalealta taivaalta ja parhaiten se onnistuu alkukesästä.

Marsin ja Kuun väliset konjunktiot on esitetty Kuun toposentristen konjunktioiden taulukossa.

Marsin ja planeettojen toposentriset konjunktiot

pvm
aika [UT]
kohde
kulma­etäisyys [°]
korkeus [°]
suunta [°]
tähdistö
Mrsin kirkkaus
m
kohteen kirkkaus
m
K=konjuntio
L= lähekkäin
24.8.
13.27
Saturnus
4,3 N
–17
110
Oph
0,5
–0,4
K


Jupiter
Jupiter nousee koko kesäajan jo päivällä ja etelämeridiaanin ylitys tapahtuu jo iltapäivällä reilusti ennen auringonlaskua. Horisonttiin planeetta painuu alkukesästä vasta aamuyöllä, mutta heinäkuussa laskuaika siirtyy tapahtuvaksi jo iltayöstä. Elokuun loppupuolella Jupiter laskee parisenkymmentä minuuttia auringonlaskun jälkeen.

Jupiterin kirkkaus ja näennäinen koko ovat vähenemään päin. Kirkkaus muuttuu kesän aikana –1,9m:sta 1,5m:iin ja kulmahalkaisija 37 kaarisekunnista hieman alle 31 kaarisekuntiin.
Jupiterin konjunktiot on kerrottu Kuun toposentristen konjunktioiden taulukossa.

Jupiterin ja planeettojen toposentriset konjunktiot

pvm
aika [UT]
kohde
kulma­etäisyys [°]
korkeus [°]
suunta [°]
tähdistö
Jupiterin kirkkaus m
kohteen kirkkaus m
K=konjuntio
L= lähekkäin
22.8.
11.06
Merkurius
3,7 N
18
131
Vir
–1,5
0,6
K
28.8.
0.29
Venus
0,1
–24
337
Vir
–1,5
-3,8
L

Saturnus

Saturnuksen oppositio on kesäkuun 3 päivänä kello 8.24. Saturnus sijaitsee Käärmeenkantajassa ja on kirkkaudeltaan 0,1m.

Planeetta on horisontin yläpuolella alkukesästä koko hämärän ajan. Kesäkuun alkupuolella se nousee juuri ennen auringonlaskua ja ylittää etelämeridiaanin aamupuolella yötä. Kesäkuun puolivälin jälkeen etelämeridiaanin ylitys siirtyy iltaan ja heinäkuun ensimmäisen viikon jälkeen se tapahtuu Auringon ollessa vielä horisontin yläpuolella. Saturnuksen laskuaika siirtyy iltayöhön elokuun 10 päivänä.

Saturnus pysyttelee Käärmeenkantajassa ja siten ei nouse kovin korkealle etelämeridiaania ylittäessään. Näkemistä ja havaitsemista vaikeuttaa planeetta vähäinen kirkkaus, sillä se on vain 0,1m tietämillä. Kesän alussa planeetan kulmahalkaisija on hieman yli 18 kaarisekuntia mutta se pienenee kesän aikana hieman alle 17 kaarisekuntiin.

Saturnuksen ja Kuun konjunktiot on esitetty Kuun toposentristen konjunktioiden taulukossa.

Saturnuksen ja planeettojen toposentriset konjunktiot

pvm
aika [UT]
kohde
kulma­etäisyys [°]
korkeus [°]
suunta [°]
tähdistö
Saturnuksen kirkkaus
m
kohteen kirkkaus
m
K=konjuntio
L= lähekkäin
24.8.
13.27
Mars
4,3 N
–17
110
Oph
0,5
–0,4
K


Uranus ja Neptunus

Molemmat planeetat ovat liian himmeitä näkyäkseen kesäaikana.

Meteoriparvet

Tampereen leveydellä kesäajan meteoriparvista perseidit ovat havaittavissa elokuun alkupuolella. Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä heinäkuun 17 ja elokuun 24 päivien välisenä ajanjaksona. Parven maksimi on elokuun 12 päivänä kello 16–18.30 ja sen radiantti sijoittuu Perseuksen pohjoisosaan.

Parven maksimi on tunnetusti yleensä suhteellisen leveä, joten meteoreja voi nähdä runsaasti parina edeltävänä ja seuraavina öinä.

Tänä vuonna Kuu laskee horisonttiin kello 23.28, joten se ei kirkkaudellaan (–10,7m) häiritse meteorihavaintoja. Tunnin aikana voi nähdä joitakin kymmeniä meteoreja ZHR-luvun ollessa noin 100.

Perseisien lisäksi taivaalta voi nähdä eteläiset delta-akvarideja. Parven aktiivisuus asettuu 12.7.–23.8. väliin ja maksimi on heinäkuun 30 päivä. Parven radiantti on Vesimiehessä ja yleensä ne ovat suhteellisen hitaita ja punertavia meteoreja.

Kappa-cygnidejä voi nähdä 3.–25.8. ja maksimi on 17.8. Parven radiantti on k-täden lähellä Joutsenessa.

Aurigideja näkyy 28.8–5.9. välisenä aikana ja maksimi on 31.8. kello 22. Tavallisesti parvesta nähdään vain muutamia meteoreja mutta joskus parvi on runsaampi. Parven radiantti on Ajomiehessä lähellä Capella-tähteä.

Hohtavat yöpilvet

Mika Yrjölän ottama kuva hohtavista
yöpilvistä Saimaalla elokuussa
vuonna 2003. Kuva Wikimedia Commons.
Koko kesäajan on mahdollista nähdä hohtavia yöpilviä. Kesä- ja heinäkuussa taivas on kuitenkin liian valoisa mutta elokuun pari ensimmäistä viikkoa on yöpilvien tarkkailun aikaa. Yöpilvet näkyvät pohjoisessa horisontissa mutta joskus paljonkin ylempänä. Yöpilvet tunnistaa helposti koska ne hohtavat sähkönsinisinä ja niiden rakenne on kuitumainen tai verkkomainen. Joskus niissä nähdään laajempia kirkastumia ja usein nähdään aaltoilua. Aaltoilu tulee kuitenkin selvemmin esiin jos pilvistä ottaa kuvasrajoja laajakulmaisella kameralla.

Hohtavat yöpilvet esiintyvät mesopaussissa noin 85 km korkeudella, vaihteluvälin ollessa 75–90 km.. Ne ovat osa kesänaikaista napapyörrettä ja niiden liikesuunta on yleensä idästä länteen. Pilvet muodostuvat hyvin hienojakoisesta jääkiteistä ja ne sirottavat auringonvaloa eteenpäin. Tästä syystä ne näkyvät sinisinä.

Jotta yöpilviä näkyisi, Auringon täytyy sijaita 6–16 astetta horisontin alapuolella. Jos Aurinko on korkeammalla, taivas on niin kirkas, että yöpilvien heikko valo ei tule näkyville. Jos Aurinko on syvemmällä kuin 16 astetta horisontin alapuolella, pilvet ovat Maan varjossa. Tästä syystä Suomi on juuri parhaimmalla leveydellä yöpilvien näkemisen suhteen. Yöpilviä ei yleensä nähdä Oulun pohjoispuolella muutoin hyvin harvakseltaan. Rovaniemen pohjoispuolella pilviä ei nähdä lainkaan.

Mesopaussiin kulkeutuneen vesihöyryn alkuperää ei tunneta. Tiivistymisytiminä toimii hyvin hienojakoinen meteoriittipöly ja joissakin tapauksissa voimakkaista tulivuorenpurkauksista korkealle ilmakehään joutunut pölyhiukkaset. Ensimmäiset havainnot pilvistä tehtiin 1885 Krakatau-tulivuoren jättimäisen purkauksen jälkeen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti